Heippa!

Kamalan pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin. Olen pari kertaa aloittanut kirjoittamaan, mutta aina on tullut jotakin äkillistä ja on täytynyt keskeyttää. Jospa nyt kun lapset ovat vielä koulussa ja eskarissa ja olen hetken yksin kotona. Elämä soljuu oman aikataulunsa mukaan, samaan tapaan kuin ennen eroakin. Lasten treenit aikatauluttavat meidän elämää ja hyvä niin, suuremmin meidän ero ei näy lasten arjessa. Toki tietysti näkyy suurestikin kun isä ei asu meidän kanssa, mutta omasta näkökulmastani elämä menee normaalisti eteenpäin. Odotin lapsilta enemmän oireilua, sitä on varmasti vielä luvassa uskon sen, mutta odotin itkua ja isin ikävän itkemistä. Mutta ei. Toki lapset näkevät isäänsä joka päivä, se varmasti vaikuttaa kun isä ei ole kadonnut elämästä. Nuorin lapsi, joka on eskarissa, nukkui isässään kiinni kun asuimme vielä yhdessä. Meillä oli leveä sänky ja mahduimme siihen kaikki kolme ja nuorimmalle tosiaan isi on ollut aina hyvin tärkeä. Hänen kohdallaan pelkäsinkin, että tämä muutos toisi enemmän kiukuttelua ja itkua, mutta hän on mielestäni ollutkin nauravaisempi ja iloisempi kuin ennen. Oli kyllä ennenkin hyvin iloinen lapsi, mutta jostain syystä nyt ehkäpä vielä enemmän.

Mitäpä sitten kuuluu minulle itselle? Hyvää kuuluu. Mieleni ja kroppani on helpottunut. Minulla oli noin neljän vuoden ajan ympäri kehoa elohiiriä. Niitä meni joka paikassa - käsissä, jaloissa, naamassa, mahassa, ihan kaikkialla. Tutkitutin itseäni todella paljon sillä pelkäsin jotakin vakavaa, mutta tutkimuksissa ei mitään koskaan löytynyt. Nyt kun muutin omaan kotiini, elohiiret ovat kadonneet n. 95 %:sesti! Eikö olekin uskomatonta, kroppani on helpottunut, minä olen helpottunut, mieleni on helpottunut. Voisin joskus kirjoittaa siitä, millaiseksi elämäni koin exäni kanssa. Ei meillä koskaan ollut mitään fyysistä aggressiota, ei tietenkään. Mutta henkinen pahoinvointi oli suurta. Mutta siitä sitten joskus. Nyt en jaksa palata niihin aikoihin ja tuntemuksiin. Olemme nyt eron jälkeen olleet exäni kanssa paljon paremmissa väleissä kuin ennen eropäätöstä. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on kohtuu helppo ero.  

Nyt taidan hetken nauttia hiljaisesta kodista ennen kuin lähden hakemaan eskarilaisen kotiin. Hänellä oli tänään koulutulokaskeskustelu ja saimme nähdä hänen kouluvalmiustestien ja haastattelujen tulokset. Tämä lapsi on hyvin älykäs ja olenkin muutaman kerran harkinnut jotakin tutkimusta, missä selvitettäisiin millainen lapsinero meillä on. Testitulos oli koko eskarilaisten paras, mikä ei yllättänyt ollenkaan. Tämäkin olisi monen kirjoituksen arvoinen juttu, olisi mukava kertoa enemmänkin tästä lapsesta, mutta olen ajatellut pitää lapseni erossa tästä blogista ja keskittyä avioeroon ja siitä selviämiseen, uuteen elämääni, mutta katsotaan kuinka tässä käy :)